Sokkomatkalla Hailuotoon
Aamuvarhaisella 8. kesäkuuta saivat ohikulkijat ihmetellä, mitä Pattijoen torilla tapahtuu. Ei kait täällä vielä juhannusjuustoa myydä. No ei myydä, tori täyttyy autoista, koska olemme isolla porukalla lähdössä sokkomatkalle, jonka päämäärä on vain harvojen tiedossa.
Haettuamme osan matkaan lähtijöistä Raahen-linjaautoasemalta suuntaamme kohti etelää. Siinä vaiheessa kuiskailee yksi ja toinen, että Kalajoelle taidetaan mennä. Tultuamme Mettalanmäen liikenneympyrään mielipiteet Kalajoen suunnasta saavat vahvistusta, mutta tuttu luottokuskimme Markuksen Antti pyöräyttää pitkän matkustajia täynnä olevan bussin parikin kertaa liikenneympyrän ympäri ja jatkaakin kasitietä kohti pohjoista. Nyt on sitten aika esittää uusia arvauksia, ei mennä Kalajoelle.
Tyrnävällä, Muhoksella, Oulussa ja Limingassa olemme sokkomatkoilla jo käyneet, eihän me nyt toistamiseen noihin paikkoihin mennä. Kun stten bussin nokka kääntyy kohti Oulunsaloa harmittelee yksi ja toinen, että jäi passi ja hammasharja ja lääkkeetkin kotiin. Pian varmistuu ettei niitä tarvita, koska Antti kääntää autonsa risteyksestä oikealle ja viitassa lukee Hailuoto.
Lähestyessämme lauttarantaa saamme ihailla uutta siltaa ja pengertietä. Kesäkuun lopulla Hailuotoon mennäänkin sitten jo parin upean sillan Riutun ja Huikun ja pengertien kautta. Olemme siis lähestulkoon viimeisiä lautta matkaajia. Saamme kuulla Konun Lean tarinoita Hailuodosta lautalle pääsyä odotellessamme.
Lauttamatka sujuu bussissa merimaisemaa ja kaunista alkukesän säätä sekä siltatyömaata ihaillessa. Rannassa meitä onkin sitten vastassa mainio oppaamme Eläkeliiton Hailuodon yhdistyksen puheenjohtaja Anna-Liisa Piekkola. Matkalla saaren toista rantaa Marjaniemeä kohti Anna-Liisa kertoo nähtävyyksistä matkan varrella, kertoo muun muassa , että saarella on valtavan paljon sääskiä, joista osa on niin isoja, että niitä kuivatellaan ja myydään helsinkiläisille lypsyjakkaroiksi. Siinä vaiheessa joku ehti kysymään, mitä ne helsinkiläiset niillä lypsyjakkaroilla tekee, eihän niillä ole lehmiäkään.
Marjaniemeen saavuttuamme jakauduimme kahteen ryhmään. Puolet porukasta pääsee syömään ”mailman parasta lohikeittoa” toisen puolen kierrellessä Marjaniemen rantojen lankkupoluilla. Syönnin jälkeen kiittelimme keitoksista ja kiipesimme kylläisinä bussiin kohti seuraavaa kohdetta. Tuo kohde oli Hailuodon kirkko.
Saimme kuulla oppaaltamme kuinka Hailuodon kirkko syttyi palamaan elokuussa 1968. Ensin syttyi tapuli, josta tuli luotolaisten ponnistuksista huolimatta levisi itse kirkkorakennukseen. Vettä palon sammuttamiseen ei saatu. Rohkeat luotolaismiehet pelastivat kirkosta mm. kattokruunut ja ison raskaan saarnastuolin, joka on saanut paikkansa uudesta kirkosta. Saarnastuolissa on arvokkaita Toppeliuksen maalauksia. Murhaperjantai oli venäläisjoukkojen toteuttama verilöyly Hailuodossa 29. syyskuuta 1714. Murhaperjantai oli eniten uhreja vaatinut yksittäinen venäläisten tekemä terroriteko siviiliväestöä kohtaan Isonvihan aikana.
Vanhan kirkon raunioilta siirryimme uuteen kirkkoon, joka vihitty käyttöön 1972. Tässä Irma ja Matti Aaltosen suunnittelemassa kirkossa on 160 istumapaikkaa. Kirkon esittelyn jälkeen siirryimme Eläkeliiton Hailuodon yhdistyksen tarjoamille maukkaille kirkkokahveille.
Kirkolta matkamme jatkuu ja seuraavaksi poikkeamme paikalliseen Hailuodon panimoon. Kun samassa pihapiirissä on myös käsityöliike, niin tietäähän sen miten siinä kävi. Miehet panimoon ja naiset käsitöiden ja korujen kimppuun.
Kun tuliaiset oli hankittu suunnattiin matka kohti hyvin erikoista Organum-monumenttiä. Hailuoto Organum on Hai Artin rakentama tilataideteos Ulkokarvossa. Teos on arvostetun akustiikataiteijija Lukas Kuhnen suunnittelema. ”Kaikukoppaan” päästyämme kajautimme Lean johdolla Suvivirren, joka soi komeasti ”kopan” sisällä. Lea herkisti vielä matklaisten tuntoja kesäisellä runollaan.
Matkan jatkuessa saamme kuin saammekin ison bussimme mahtumaan vielä Merivilja-puutarhan pihaan. Sieltähän löytyi sitten tulijaisiksi amppeli jos toinenkin täyttämään bussiin alakerran. Toivottavasti jokainen löytää omansa, kun Pattijoelle saavutaan.
Sitten onkinaika lausua kiitokset mainiolle oppaallemme Anna-Liisalle, jolle Heikki ja Jukka luovuttivat kiitoksena Pattijoen kyläkirjan -Kylä meren rannalla.
Paluumatkalla seurailimme pääskysten pesimispuuhia lautalla ja tuumailimme, että taisipas olla viimeinen lauttareissu Hailuotoon.
Kiitos Heikille ja Lealle matkan suunnittelusta ja järjestelyistä sekä Antille jälleen kerran turvallisesta ja huolehtivaisesta kyydistä.
-Olipa mukava matka Hailuotoon!
Jukka Inerttilä
